Koottakoon tähän kirjoitukseen muutamia hajahuomioita, joita yhdistää sijainti Eerikinkadulla. Hämmästyttävä paikka muuten - muutaman sadan metrin matkalla on enemmän kulttuuritarjontaa kuin on mahdollista kohtuudella kuluttaa. Filmifriikki-Hostina-Sammakko-Corona/Andorra/Dubrovnik-EerikinPippuri-Orion(arkisto). Oikeastaan puuttuu vain laadukas känkkylä, sillä en nyt ihan vakavissani tuota kebapia tuohon kulttuurilistalle lisännyt. (Itse asiassa ihan lähellä on lupaavan oloinen pitsapaikka, vielä tosin testaamatta.) Kun arkistoa vastapäätä on vielä halpishotelli Omena, voisi kai joku matkatoimisto alkaa myydä kulttuurimatkapaketteja Eerikinkadulle. Könttähintaan voisi sisältyä majoitus, pari vapaalippua arkistoon, alennuskortit Filmifriikkiin ja Sammakkoon ja muutama kaljalippu Coronaan ja Hostinaan. Kyllä siinä viikonloppu sujuvasti menisi.
Sammakon kirjakauppaan osuin ensi kertaa eilen, ja jotenkin merkillisellä tavalla se luo hämmentävän tasokkaan vaikutelman, vaikka taustalta tunkee läpi mielikuvia perinteisestä "kulttuuurikodeissa poltetaan sisällä" -asenteesta. Ensivaikutelma on vähän kuin Akateemisen kirjakaupan kiintoisimpia osia tiivistettynä kolmeenkymmeneen neliöön, joten lukuideoiden hakemiseen se on oivallinen. Olen hämmentynyt, että ylipäätänsä kommentoin jotain kauppaa enkä pelkästään sen sisältöä, joten mainittakoon, että aivan ulko-oven vieressä on englanninkielistä Lovecraftia.
Arkisto petti minut ensimmäisen kerran eilen. Olen pitkään vältellyt Godardia jotenkin epäilyttävänä, nyt kuitenkin menin katsomaan Aviovaimo Pariisissa. Ensimmäistä kertaa eläissäni myös:
- tunsin murhanhimoa elokuvan hahmoja kohtaan
- olisin ollut valmis kävelemään salista ulos, ellei molemmilla puolillani olisi ollut katsojia
- yritin tietoisesti nukkua elokuvan aikana
- mietin, jätänkö elokuvan tähdittämättä IMDB:hen, koska nollaa tähteä ei voi antaa.
Ehkä annan Godardille toisen tilaisuuden, mutta pitkästyttävämpää ja turhempaa monologijonoa saa elokuvan historiasta hakea. Mitä ilmeisimmin Godard halusi vittuilla katsojille, ja ainakin allekirjoittaneeseen se kolahti. Tuskin kuitenkaan reaktio on niin poliittinen kuin ohjaaja toivoi.
Niin, ja Eerikinkadun Filmifriikissa on hyllysä Happiness. Mars, mars levittämään Solondzin ilosanomaa joululahjojen muodossa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Enpä ole vieläkään saanut aikaiseksi kokeilla Orionin tarjontaa. Nyt kun Kino Tapiolakin, jota tuin aivan liian vähän ja josta minulle jäi sarjalippujakin yli, on konkurssissa, pitäisi varmaan ottaa vielä vakavammin elokuva-arkiston tarjonta. Kävin siellä sivuilla katsomassa, mutta en nyt vieläkään ymmärrä, onko pakko ostaa joku kantakortti että saa oikeuden ostaa lippuja näytöksiin, vai miten se oikein toimii. En tietenkään kehtaa käydä siellä kysymyssä ja antamassa itsestäni kuvaa yksinkertaisena maalaispölvästinä.
Kannattaa antaa yksi tähti. Vaikka se olisikin mielestäsi liikaa, saat joka tapauksessa suunnatonta iloa siitä, että olet ollut mukana hilaamassa keskiarvoa alaspäin.
Kantakortti on pakollinen 11.1 asti. Sen jälkeen se muuttuu vapaaehtoiseksi kanta-asiakaskortiksi.
Eli jos menet ennen 11.1. arkistoon, pitää pyytää sekä kantakortti että näytöskohtainen lippu.
Lähetä kommentti