MacGyver-muistoja

Tämä voisi varmaan olla meemi tai jotain.

On aika nostalgisoida ja vetää yhteen kauneimpia ja kauheimpia MacGyver-muistojani. Miksi juuri nyt? Osittain siksi, että olen viime aikoina katsellut MacGyverin kolmoskautta, ja osittain siksi, että yksi hieno MacGyver-muistoni liittyy lähestyvään vappuun.

Varhaisimmat MacGyver-muistoni ovat hieman kitkeränsävyisiä. Mikäli en ihan väärässä ole, MacGyver ilmestyi Suomen televisioon 80-luvun lopussa. En muista ollenkaan sitä, miten sarjaa alkujaan päädyttiin seuraamaan, mutta elävästi muistan sen, miten sarjaa EI päädytty seuraamaan.

Noina aikoina meidän perheessämme oli muutamia yhteisiä harrastuksia. Yksi näistä harrastuksista (en todellakaan tiedä miksi) oli tanhu, ja sinne nuorisoseuran talolle minutkin sitten harjoituksiin raahattiin. Ei se nyt sinällään niin giganttisen kamalaa ollut. Tuohon aikaan televisio ja pelit eivät vielä kilpailleet lasten huomiosta ja ajankäytöstä ihan siinä määrin kuin nykyään, joten syrjäkyliltä oli mukavakin päästä muiden lasten seuraan.

Ja tietenkin kun viikossa oli se yksi MacGyver-hetki, tanhuharjoitukset läväytettiin juuri siihen päälle. Valitusoikeutta ei ollut, joten niin vain muiden tanhuryhmän poikien kanssa aina tauon saadessamme syöksyimme täyttä vauhtia nuorisoseuran talon takahuoneeseen, jossa oli armollinen televisio. Voin kuvitella tämän olleen ohjaajallekin hieman turhauttavaa, mutta varmasti hänkin on ainakin myöhemmässä vaiheessa sisimmässään ymmärtänyt meidän poikien olleen oikealla asialla.

En oikeastaan muista, kauanko tätä jatkui. Vuoden tai kaksi, olettaisin. Ja kuten vanha sananlaskukin tietää, isosisko on pikkuveljelle susi, ja ainakin kerran muistan pahimman tapahtuneen: Kotiin saapuessani isosisko hyökkäsi heti ovella vastaan ja huusi MacGyverissa olleen Murdoc-jakson.

Se vappuun liittyvä muisto on paljon antoisampi. Opiskeluaikojen loppupuolella minulla oli jo jotain sosiaalista elämää, joten kertaalleen päädyin myös Linnansaareen vappuaamuna. Teekkaritorvet tööttäilivät itsensä ikuisesti sydämiimme, kun heidän ohjelmistoonsa sattui kuulumaan myös (varsin epävireinen) MacGyver-tunnari. Siinä alkavassa räntäsateessa ja pienessä krapulassa mikään ei olisi voinut lämmittää enempää.

Sinänsä tuskin mikään televisiosarja voi ikinä kilpailla intron tasokkuudessa Macin kanssa. Silloin muksuna (ja vieläkin) tuo intro todella katsottiin joka kerta. Siihen oli kerätty niin hillitön sikermä kaikkia odotuksia nostattavia temppuja, että timanttisen tunnarin lisäksi sarjan viehätystä lisäsi myös se, että joka jakson kohdalla aina odotti ja toivoi näkevänsä jonkun noista intron kohtauksista.

No, näistä on aikaa, ja nyt on kai aika lähteä Anttilaan ostamaan vielä puuttuvia kausia. Lopuksi voisi kuitenkin fiilistellä vielä hieman YT:n hienoimmilla tunnariversioilla. Paremmuusjärjestyksessä:

Ylivoimaisesti tasokkain taitaa olla tämä rumpuversio, Vadrum meets MacGyver. Paljoa en musiikista ymmärrä, mutta mielettömän taidonnäytteen tunnistan sellaisen kuullessani. Loppua kohti aivan käsittämättömän hieno.

Sympaattisin on epäilemättä viivottimella soitettu (ilmeisesti suomalainen) versio.

Kotimaista laatua edustaa myös tämä klassista eleganssia sisältävä pianoversio. Kerrankin arvosoitin hyötykäytössä, sanoisin.

Kitaraversioista suosikkini on tämä, lähinnä yllättävän tunnelmoivan tyylinsä takia.