Vaikka liikun usein Helsingin keskustassa nimenomaan Kampin ja Kaisaniemen välisellä akselilla, en vieläkään kykene hahmottamaan alueen ilmansuuntia muuten kuin visualisoimalla kartan vaivalloisesti mielessäni.
Nähdäkseni syy on alueen sijaitseminen kahden ruutukaavan rajapinnassa, minkä takia sekä Kaivokatu että Mannerheimintie tuntuvat aina olevan hämmentävällä tavalla vinossa. Taitaa olla liian myöhäistä ehdottaa muutosta, mutta ilmiö on joka tapauksessa todiste systemaattisen ruutukaavan ylivoimaisuudesta.
Lisäksi aseman länsipuolella on tehty se radikaali virhe, että ruutuja ei ole asemoitu pääilmansuuntien mukaisesti. Tällaisia epäonnistuneita kaupunginosia ovat Helsingissä esimerkiksi Kallio ja Punavuori, kun taas jo Kaisaniemen katselu kartaltakin on rauhoittavaa. Millaisiahan johtopäätöksiä pitäisi tehdä siitä, että nuo vinksallaan olevat kaupunginosat on viime vuosina usein mainittu kulttuuriväen muotiasujaimistoiksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Kärsin samasta viasta... Helsingin kaavoituksessa. Joka kerta kun kuvittelen saaneeni jonkinlaisen käsityksen seudusta, huomaan muistaneeni kadut ja sen, mihin ne johtavat, päin seiniä.
En kyllä ihan heti allekirjoita sitä, että pääilmansuuntien vastainen asemointi olisi virhe. Parempikin ongelma on jonkinlaisen johdonmukaisuuden puute, joka ilmenee juuri sellaisina outoina vinoutumisina, geometrian vääristymisinä ja ikään kuin tahallaan hämäykseksi kieroon asetettuina ylimääräisinä katuina. Ehkä kaavoituksesta on vastannut kulttuuriväki, joka on ottanut asiakseen insinöörimäisen, eli toimivan, kaavoituksen vastustamisen.
Kun ajattelee, miten vienti- eli käytännössä insinöörivetoinen maa Suomi on, ei voi kuin ihmetellä, miten meillä on varaa tuhlata heidän kallista aikaansa keskustasokkeloissa pyöriskelyyn.
Pidän kiinni pääilmansuunnista. Katso vaikka rautatieasemaa kartalta. Miten jämäkästi se siinä pönöttääkään, suoraan kohti etelää.
Lähetä kommentti