Unissa saamme palkintomme

On kyllä valitettavaa, miten harvoja unia ihminen aamulla muistaa. Tällä kertaa olin onnekas, sillä pohdittuani pitkään illalla Zombies!!! -lautapelin hankintaa, sain palkinnoksi tymäkän zombieaiheisen unen. Luonnollisesti kyseessä ei ollut painajainen.

Kirjoitan nyt siis ylös kaiken mitä muistan. Tapahtumapaikkoja oli oleellisesti kolme. Ensimmäinen oli jonkinlainen mukaelma lapsuudenkaupunkini uimahallista, toinen sokkeloisempi versio nykyisestä työpaikastani ja kolmas muistutti kovasti maisemia Oulun yliopistokampuksen ympäristössä, joskin paikoin metsämaisemat olivat minulle täysin vieraan oloisia. Omituista unessa oli uimahallikohtaukseen liittynyt pohdinta siitä, mistä zombit tulevat; kurkistelinpa jopa saunan lauteiden alle, että josko ne sieltä.

Tähtihetkiä olivat ehdottomasti:
1. Istuminen miesten kesken saunassa, siskoni aikoinaan koulussa tekemä raskas saunakauha kädessä, keskustellen analyyttisesti siitä, onko se juuri oivallinen ase zombien mäjäyttämiseen, vai onko kuparinen kuppi hieman liian pehmeä.
2. Ajaminen vanhempieni kymmenen vuoden takaisella Saabilla, kun tiellä näkyi kolme zombia rinnakkain. Laskeskelin ysisatasen etupuskurin riittävän mainiosti kolmen elävän kuolleen liiskaamiseksi kerralla, ja todistin laskelmani nopeasti oikeaksi.
3. Vierailu metsän keskeltä löytyneellä sokean miehen ylläpitämällä sahalla. Miehen kuulo oli niin herkistynyt, että hän pystyi torjumaan zombit korvakuulolta. Erikoista hänessä oli hänen syvällinen aiheen tuntemuksensa; hän oli oppinut kesyttämään pedot painelemalla huomattavilla sormivoimillaan niiden kallot kasaan juuri oikeista kohdista niin, että zombeista tuli lauhkeita, joskin aivan umpihulluja haahuilijoita. Siellä ne sitten lonkkasivat ympäriinsä zombimaisesti, mutta ilman ihmeempää lihan himoa.

Sanomattakin on selvää, että nautin joka hetkestä. Tämä menee ehdottomasti zombiunien ykköseksi, joskaan ei nautittavuudessaankaan päivitä aivan niitä unia, joissa osaan lentää. Edellisestä zombiunien ykkösestä muistan vain muutamia kohtauksia; suojautumisen valtatien varrin grilliin ja sadettimen alla kylpemisen ja tajunnan menetyksen, jonka jälkeen toverini olivat mystisesti kadonneet, ja juuri ennen heräämistäni katsoin suon yli vastakkaista vaaran rinnettä ja päätin riskeistä huolimatta lähteä siellä sijaitsevaan zombien pesäpaikkaan hakemaan endlösungia.