Tämä alkaa nyt lipsua aika pahasti pääotsikon ohi, mutta menköön. Halusin nyt kuitenkin vain sanoa, että Facebookin People You May Know -työkalu on kerrassaan terapeuttinen. Olen jo joitakin viikkoja addiktoitunut siihen tunteeseen, joka valtaa mielessäni klikatessani rastia yhä uusien nimi-naamakombinaatioiden kohdalla. Klik - sinäkään et ole ystäväni - klik - etkä sinäkään - klik... aaahh.
Valitettavasti työkalu on sen verran jähmeä, että pajatson tyhjennyttyä kestää pari päivää saada uudet potentiaalisten ystävien listaukset hylättäväksi. Totaalisesti tuohon ulossulkemisen tunteeseen addiktoituneena käyn nyt sitten Facebookissa useita kertoja päivässä tarkistamassa, olenko saanut uusia ehdokkaita vieroksuttaviksi. Tulen kärttyiseksi jos en pääse rastimaan ketään yli, ja kärttyisenä harkitsen jo koko profiilin hävittämistä, nykyisten kaverilistalaisten dumppaamisesta puhumattakaan. Addiktio mikä addiktio. Ilman kaveriehdokasgeneraattoria ei olisi kyllä juuri syytä Facebookia käyttää.
Alussa ystävämoottori heitti ehdolle ilmeisimmät kaverinkaverit, mutta nyt en enää hahmota, mistä ehdokkaat vedetään. Kun he eivät ole kaverinkavereita, ovatko he sitten kaverinkaverinkavereita? Huolestuttavaa on se, että muutaman kerran työkalu on ehdottanut henkilöitä, jotka todella olen joskus kauan sitten tuntenut, mutta joihin en keksi mitään selitysvoimaista yhteyttä Facebookin kautta. Huolestuttavaa sikäli, että etsiessäni paranoideja selityksiä Facebookin taidolle löytää oikeasti tuntemiani ihmisiä saatan sortua omaan numerotaidottomuuteeni. Jos nyt vaikka otetaan kaikki suunnilleen samoihin aikoihin kanssani samssa yliopistossa opiskelleet, millä todennäköisyydellä olen heidän kanssaan moikkausväleissä? Koska ei-kaverien profiileja ei voi nähdä, on vaikea hahmottaa yhteisiä tekijöitä. Samalla en voi olla säikähtämättä, joskin pelkotilani on niin narsistinen, että en kehtaa sitä kirjoittaa.
Seuraavassa numerossa lienee syytä palata blogin juurille ja yrittää analysoida tätä ilmiötä jotenkin. Niin, jotenkin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Ai, siitä pystyi ruksimaan ihmisiä poiskin. No, nythän tämä muuttui kiintoisammaksi... paitsi että hupia kesti pari minuuttia. Kaitpa koko Facebookin tarkoitus on kai sosiaalinen kilpailu - kenellä on eniten ystäviä - ja siksi näin olmina on vähän hankalaa, kun ei kehtaa häiritä ihmisiä, jotka on tavannut kerran ja jotka eivät välttämättä edes tunnista sitä identiteettiä, jolla siellä seilataan.
Lähetä kommentti