Saniteettituotteet vertailussa

Koska pohjimmiltani haluaisin olla jossain määrin tiedostava kuluttaja, voisin kokeilumielessä kantaa korteni kekoon ja tehdä pienen yleishyödyllisen tuotevertailun. Pienen harkinnan ja nettiselailun jälkeen valitsen tuoteryhmäksi WC-paperit.

Vertailuun valittiin kohtuuden nimissä kolme takapuolen pyyhkimiseen suunniteltua tuotetta. Resurssien puutteessa kattava valikoima pyrittiin saamaan niin, että vaihtoehto a) edustaa melko arkista perustuotetta, vaihtoehto b) lapsiperheen kompromissipaperia ja vaihtoehto c) kermakankuille suunnattua kalliinpuoleista erikoisuudentavoittelutuotetta. Valituksi tulivat täten seuraavat saniteettituotteet:

a) Serlan Toilet Keltainen, pakkauskoosta riippuen n. 0,2-0,4 c/arkki lähikaupassani

b) Lotus Luonnonystävän, pakkauskoosta riippuen n. 0,25-0,45 c/arkki lähikaupassani

c) Atena kustannus Selibaattipäiväkirjat Minttu Hapuli, n. 5,5 c/arkki, lähinnä vain erikoisliikkeistä ja vain yhdessä pakkauskoossa

Ensimmäisenä vertailussa siis Serlan Toilet Keltainen. Ensivaikutelma tuotteesta on neutraali. Pakkaus on normaali muovikääre, ja rullat on sijoiteltu sinne varsin väljälti - tästä miinusta, kompaktimpaan pakkaustapaan pitäisi nykyaikana pystyä. Itse tuotteen rakenne on varsin tiivis, eikä turhanpäiväisiin pehmusteluihin ole panostettu. Käytännössä ei ole epäilystäkään siitä, että ohuehko paperi on tarkoitus taittaa vähintään kaksinkerroin ennen käyttöä.

Serla Toilet on pyyhkimiskokemuksena onnistunut. Tunne on sopivan miehekäs raapaisu kuitenkin ilman hiertymäriskiä.

Toisena päivänä yhden miehen testiryhmämme otti kokeiluunsa Lotus luonnonystävän -tuotteen. Pakkauspuolella ero Serlaan ei ole kummoinen, mutta paperin laatu on näppituntumalla havaittavasti paksumpi ja pehmeämpi. Pettymyksen tuottaa kuitenkin se, että lisäpaksuus ei tuota vetolujuutta eikä sitkeyttä. Takapuolituntumalla näissä ominaisuuksissa jäädään jopa ohuemmasta Serlasta jälkeen. Käytännöliisyyspisteet ovat kuitenkin kohtuulliset, mutta lopullisesti tuotteen osakkeet romahduttaa miehekkyyspisteiden putoaminen nollaan paperissa havaitun sydänkuvion takia.


Kolmantena WC-paperina testattiin siis Selibaattipäiväkirjat Minttu Hapuli. Jatkossa lyhennän nimen muotoon Selibaattipäiväkirjat, koska ylipitkän nimen loppuosa kalskahtaa jostain syystä jotenkin kylmältä ja epämiellyttävältä. Toisaalta tulee mieleen, josko markkinointiosastolla on tässä nimeä keksiessä ollut hieman alatyylistä huumoria mukana, sillä tokihan tervekätiselle miehelle WC-paperipakkaus toimii jonkinlaisena selibaattipäiväkirjana. Kyseessä taitaa olla seksistinen tuote?

Ensivaikutelma lupaa erilaisen pyyhkimiskokemuksen. Ekologisuutta korostaa suojaavan pakkausmuovin puute; epäilemättä valmistajan filosofiana on ollut se, että Selibaattipäiväkirjat ei jää ostajalle pitemmäksi aikaa, vaan vedetään nopeasti vessasta alas. Vertailluista tuotteista Selibaattipäiväkirjat on myyntipakkauksena pienin, ja heti kaupan hyllyltä käteen ottaessa huomaa myös, että tuote on kevyttä tavaraa. Kaiken lisäksi paperi on roimassa alennusmyynnissä verrattuna valmistajan nettisivuillan ilmoittamaan suositushintaan. Koska kyseessä on vielä kohtalaisen tuore tuoteuutuus, ei alennusmyynnistä liene kohtuutonta päätellä, että ainakaan mitään Minttu Hapuli -tuoteperhettä ei ole luvassa, vaan Selibaattipäiväkirjat haudataan aikanaan kaikessa hiljaisuudessa hetken hullutuksena.

Koekäytössä Selibaattipäiväkirjat osoittautuu ominaisuuksiltaan epätasaiseksi. Ensimmäinen iloinen yllätys on se, että arkkeihin on painettu tekstiä! Tuntuu ihmeelliseltä, että vasta nyt WC-paperiin on keksitty painaa vessalukemiset mukaan. Kaiken lisäksi joka arkissa on eri teksti, joten luettava ei ihan heti lopu kesken. Istunnon aikana mieleeni tulikin bisnesidea. WC-paperivalmistaja voisi tuottaa miljoonan apinan menetelmällä satunnaista tekstiä ja julistaa kilpailun, jossa rullastaan järkevän lauseen löytävä voittaa hienon palkinnon. Ehkä Atena kustannuksella tällaisia suunnitelmia onkin, mutta itse kilpailua ei ole vielä saatu aloitettua, vaikka tuote on jo markkinoilla?

En tosin tiedä, onko Selibaattipäväkirjoissa eri myyntipakkauksissa eri tekstit, vai onko jokainen pakkaus sisällöltään samanlainen. Ei itse asiassa huvita ottaa selvää, sillä jo muutaman arkin luettua havaitsin, että tekstiin on sattunut mukaan kaikenlaisia arveluttavia karkeuksia, oliko siinä nyt olmeistakin jotain. Selibaattipäiväkirjat tuokin mieleen homeopaattisten takapuolenpyyhkijöiden koulukunnan latinankielisen sanonnan similia similibus deleor, eli suomennettuna samanlainen pyyhkii samanlaista.

Itse pyyhkäisykokemus ei ole erityisen ekstaattinen, vaikka tuotteen soveltuvuutta takapuolen pyyhkimiseen en toki kyseenalaista. Jotenkin toimituksen jälkeen tuntuu kirvelyä - oliko paperi jopa raavaalle miehelle liian karkeaa, vai johtuuko karvastelu siitä tekstistä? Lähetinkin Atena kustannuksen nettisivujen palautelomakkeella kysymyksen, ovatko he varmasti muistaneet käyttää Selibaattipäiväkirjojen painatuksessa anusystävällistä painomustetta, mutta en jostain syystä ole saanut vastausta.

Toisaalta on huomioitava, että arkkien määrä myyntipakkauksessa on huomattavasti pienempi kuin muissa vertailtavissa tuotteissa. Valmistajan ilmoituksen mukaan arkkeja olisi tuotteessa 172, ja ikään kuin vakuudeksi arkit on vielä numeroitu. Koska pöntöllä tuotteen muita painomerkintöjä tavaillessani tulin kuitenkin epäluuloiseksi niiden luotettavuuden suhteen, tulin tarkastaneeksi luvun. Pikatarkistus osoitti, että arkkien lukumäärä on hädin tuskin puolet luvatusta - valmistaja on erehtynyt numeroimaan jokaisesta arkista molemmat puolet! Kiitettävää kierrätysmentaliteettia, mutta koekäytössä tulin siihen tulokseen, että arkki tekee mieli pudottaa käsistään jo ensipyyhkäisyn jälkeen. Tuostakin lyhyestä kosketuksesta tulee jotenkin omituisesti likainen olo, mikä ei tietysti herätä luottamusta puhdistautumistuotteen kohdalla. Kokonaisuudessa onkin tietynlainen huijauksen maku.


Lopuksi: Yhteenvetona todettakoon, että hieman yllättäen kallein tuote (Selibaattipäiväkirjat) osoittautui laadultaan karkeimmaksi. Sitä suositellaankin lähinnä erikoisuuden tavoittelijoille ja masokisteille. Vertailun ykköseksi nostaisin kustannustehokkuuden ja käytännöllisyyden takia Serla Toilet keltaisen. Joka tapauksessa on todettava, että näin aktiivista kuluttajuutta osoitettuani tunnen itseni nyt piirun verran paremmaksi ihmiseksi.