Hajahuomioita

Löysin paikallisesta supermarketista Carlsberg Master Brew -olutta, ja huomasin vasta tölkin avattuani ja maistettuani, että se on yli kymmenprosenttista tuhtia tavaraa. Ottaen huomioon työpäivää venyttäneen lento- ja automatkan sekä myyntimiehen tarjoaman myöhäisen päivällisen tuntui alkujaankin kyseenalaiselta idealta ottaa vielä olut, mutta parhaimmillaan se kyllä toimii loistavana unilääkkeenä tällaisissa tapauksissa.

Alan siis olla aika tuiterissa. Tämä saa minut miettimään sitä, että Absoluuttisen nollapisteen Suljettu-kiertueen missaaminen on suurimpia yksittäisiä virheitä elämässäni. Nykyisellään bändi tuntuu kehtaavan soittaa Rarmos Ybrehtarin ihan vailla mitään komplekseja. Vaikka se onkin miellyttävää kuunneltavaa, voi kuitenkin kysyä, onko jostain tingitty kun ei enää hävetä vanhoja juttuja. Oli miten oli, Absoluuttisen nollapisteen keikka ehkä n. vuonna -98 Down by the Kemijoki -festivaalilla on kuitenkin se suuri mutta hiljainen elämys, joka perustavanlaatuisesti muutti käsitykseni musiikista: taustahälystä tuli jotain jota maksoi vaivan kuunnella.

Tapasin vastikään työpaikalla tyypin, jonka kanssa olin useampaan otteeseen sähköpostitse keskustellut. Sähköpostissa hän viljelee runsaasti hymiöitä, joten oli jotenkin hämmentävää huomata, että irl kyseessä on jotakuinkin täydellisen hymytön ihminen. Tiukan asiallinen ja vakavailmeinen, edes silmistä ei erotu kovin voimakkaita mielenliikkeitä. En äkkiseltään alkuunkaan pysty muodostamaan mielipidettä siitä, onko tämä luettava hymiöille eduksi vai todisteeksi niiden haitallisuudesta, mutta nolottaa myöntää, että olin antanut niiden vaikuttaa muodostamaani mielikuvaan.