Viestinnästä

Olen usein yrittänyt muotoilla ytimekkäästi mutta kattavasti sitä, mikä hymiöistä tekee niin perkeleellisiä. En ole onnistunut, koska lopultakin irviöillä lienee käyttötarkoituksia yhtä lukuisia kuin muotojakin. Liian usein tietysti yleistän kaikki naamakkeet pelkäksi omille vitseille nauramiseksi tai epävarmuutta peitteleviksi hermostuneiksi hörähdyksiksi. Ovathan nämä käyttötarkoitukset toki ilmeisimmät, mutta tietysti hentomielinen voi nähdä irviöiden taustalla myös primitiivisen tavan osoittaa hyviä aikeita (vrt. esim avoimella kämmenellä tervehtiminen).

Näiden selitelmien otteesta hymiöt kuitenkin lipsahtelevat, kuten limaiset asiat yleensäkin. Pidän kuitenkin kiinni siitä, että hymiöiden käyttäminen rahvaanomaistaa kirjoitetun kielen. En halua maalailla visioita siitä, miten tulevaisuudessa ihmisten lukutaito on rapautunut nyanssien ymmärryksen osalta luolamiestasolle, jossa ihmiset ymmärtävät kielen sävyjä vain, jos niitä painotetaan jalan polkemisella, hampaiden näyttämisellä ja äänekkäillä karjaisulla. Mutta miksipä maalaamatta jättämien tosiasioita muuttaisi, sillä tähän suuntaan olemme jo menossa.

Näiden karmeiden suurten seuraamusten valtavirtojen lisäksi hymiöillä on toki myös sellaisia pieniä mutta kivuliaita seuraamuspuroja, joiden patoutuminen harmittaa kenties noita laajuudessaan vääjäämättömiltä tuntuvia kehityskulkuja enemmän. Hymiöt ovat hävittämässä kirjoitetusta kielestä pokerinaaman. Hymytön sarkasmi on uhanalaisessa tilassa, ja samoin armoitettu tiivistämisen taito, jota myös kiteyttämiseksi kutsutaan. Pelkään pahoin oivaltavien kiteytymien vaihtuvan arkipäiväisiin ilmaisuihin, joihin lisätään selitysosaksi hymiönhärpäke ilmaisutaidon puutteita paikkaamaan.

Kaiken tämän pitkällisen hymiöidenhaukkumisen lopuksi pääsenkin sitten itse asiaan eli siihen, miten tietoiseksi olen tullut niistä seikoista, joihin omassa viestinnässäni toistuvasti petyn, ja missä määrin nämä kenties liittyvät hymiövihaani. Ärsyynnyn tavastani hörähdellä hermostuneena, ja olen tyytymätön tapaani selostaa asioita monisanaisesti lörpötellen.

Aika monet elämää käsittelevät kirjoitukseni päätyvät päätelmään päänsä kiinni pitämisen autuudesta.