Star Trek -maratooni, vko 4 (kausi 4)

Raportti on hieman myöhässä, maratooni sen sijaan etenee aikataulussa ja 10 jaksoa jo viitoskaudeltakin on plakkarissa. Ohessa jälleen raportit.

The Best of Both Worlds Part 2: Maltoin pitää taukoa kolmoskauden jälkeen viikon sisällä noin vartin. Kuten odottaa saattoi, borgiuhan eliminoimisen toinen osa ei aivan pysynyt edellisen tasolla, mutta tämäkin jakso on silti TNG:n parhaimmistoa. Ainoa ongelma on lievä uskottavuuden puute. Avaruustaistelukin oli suhteellisen tasokkaasti kuvattua. Kuten aiemmin taisin todeta, hämmästyn aina kun näen uskottavasti kuvattua avaruustaistelua. Star Trekissä avaruustaisteluiden suurin ongelma on se, että alukset ovat kuin jotain lypsylehmiä laitumella löntystämässä. Se hitaus ja kömpelyys on ällistyttävää, mutta mahdollisesti realistista. Vaikuttaa muuten siltä, että "evasive pattern Riker alpha" tarkoittaa vasemmalle kääntymistä. En saanut selvää, mitä "evasive pattern Riker beta" tarkoittaa, mutta voin kuvitella.

Family: Picard siis edellisissä jaksoissa tuli assimiloiduksi kollektiiviseen tietoisuuteen kattavien implanttien kautta, hänen persoonansa hävitettiin ja hänet pakotettiin käsinukeksi uhkailemaan vanhoja tovereitaan. Kauanko tällaisesta kestää toipua, kun kuitenkin pääsee kotikonnuilleen ranskalaiselle viinitilalle lepäämään? Vastaus: Noin 40 minuuttia ilman alku- ja lopputekstejä, tosin mainoskatkojen kanssa melkein tunnin. Vaikkakin hieman kliseisiä kohtauksia mukana olikin, Patrick Stewart hanskaa elämäntuskakohtauksensa varsin hyvin.

Brothers: Datan velipoika tekee paluun, kun Dr. Soong ilmaantuu haudan takaa hiomaan luomuksensa loppuun. Hyvät, mutta väkinäisesti muokatut lähtökohdat hukataan aika pahasti.

Suddenly Human: Näköjään tässä vaiheessa sarjaa perhe on nostettu teemaksi, ja tällä kertaa testaillaan Picardin kyvykkyyttä isähahmoksi Enterprisen pelastaessa talarialaisten kasvattaman ihmislapsen. Talarialaiset osoittautuvat taas yhdeksi junttiroduksi jonon jatkoksi, ja paras kipinä puuttuu.

Remember me: Aimo annos poimumystiikkaa jättää Dr. Chrusherin yksin Enterprisen kannelle. Kohtalaisen onnistunutta sellaista.

Legacy: Vielä yksi jakso, jossa hyödynnetään Tasha Yarin muistoa. Yarin kotiplaneetan olot eivät juuri muistuta hänen painajaismaisia kuvauksiaan.

Reunion: Worf saa huomata, että kun on tyttöklingonin kanssa "sillai", siitä voi seurata pikkuklingoneita. Siinä sivussa tulee ratkotua klingonien sisäpoliittisia kiistoja tappamalla puhemiesehdokas. Sinänsä toimiva jakso, että tästä saa hyvin säpinää ja jännitteitä tuleviin jaksoihin.

Future Imperfect: Tavallaan latistettu romulanijakso. Tavallaan nokkela loppukäänne. Olisi tämän silti voinut pitää romulanijaksona. Holohuijaus on ihan nokkela idea.

Final Mission: Nyt siitä Wesleystä sitten päästiin, ja tietysti sankartekojen saattelemana. Jano saa näköjään tähtiliittolaiset käymään älykkäidenkin olentojen kimppuun. Autiomaaseikkailussa on epäuskottavaa se, että mainarialuksen kapteeni pärjää niin huonosti verrattuna Picardiin ja Chrusheriin.

The Loss: Jakso keskittyy 2-ulotteisen elämänmuodon tempauksien ihmettelyyn ja samalla epäilemättömän vertauskuvallisesti vammaisuuden (aistin menettämisen) käsittelyyn. Psykiatri Troi menettää telepaattiset kykynsä ja alkaa tietysti heti öyhöttää ympäri alusta. Mitäs muutakaan empatian ammattilainen, realistista.

Data's Day: Päivä androidin elämää. Selvisi sitten sekin, miksi romulaneista on tehty niin selvästi vulkanuslaisten näköisiä. Tuntui hieman, että käsikirjoittajat olivat keräilleet tähän irrallisia Data-ideoita.

The Wounded: Sotaneuroosikapteeni päättää käydä vanhan vihulaisen kimppuun omin päin. Jakso ei ole mitenkään erityisen syvällinen luonteeltaan, ja osittain vika on cardossialaisten (vai mitä ne nyt oli?) vetelässä luonteessa, joka oli liiankin tähtiliittolaisen kaltainen. Picardin lojaalius tähtiliiton rauhansäilyttämiskäskyä kohtaan oli kuitenkin yllättävänkin voimakasta, mikä toi jaksoon väriä.

Devil's Due: Paholainen on nainen, kuinkas muutenkaan. Johan laulussakin lauletaan "Hän saapui keskiyöllä, näin viikatteenkin vyöllä, tuo nuori nainen ikuisuuden varjo silmillään..." Loppupeleissä olisin odottanut nokkelampaa käsikirjoitusta.

Clues: Enterprise pelastautuu yksityisyyttään varjelevan sivilisaation kynsistä menettämällä muistinsa. Mysteerin tuntua.

First Contact: Yllättävä käänne, komentaja Riker soluttautuneena vieraalle planeetalle. Toisaalta ihan luontevaa.

Galaxy's Child: Enterprise elävän avaruusaluslapsen varaemona. Ihan kelpo materiaa, mutta Geordin kohtaaminen vanhan holokansi-ihastuksensa reaaliversion on vähän väkinäinen.

Night Terrors: Enterprise juuttuu johonkin avaruusanomaliaan ja miehistö menettää unensa. Kommunikointi vieraaseen älyyn onnistuu ainoastaan uneksimalla. Minun makuuni liikaa mystiikkaa.

Identity Crisis: Rotu, joka lisääntyy siirtämällä dna:nsa naapurin elimistöön ottamaan vallan. Selkeä, mutta kiistämättä ihan omaperäinen alien-variaatio.

The Nth Degree: Lt. Barclayn paluu. Vieras äly kaappaa Barclayn ja virittää hänen aivonsa supertietokoneeksi. Barclay olisi voinut tehdä onnistuneemmankin paluun.

QPid: Q vie Enterprisen miehistön Sherwoodin metsään. Ei tätä oikein voi ymmärtää. Kapteeni Picardin suhtautuminen naisiin on parhaimmillaan ylvästä.

The Drumhead: Inkvisiittorit ilmaantuvat Enterpriselle selvittämään sabotöriaa. Kapteenin moraalipuheet ovat yllättävän usein kelvollisia.

Half a Life: Mamma-Troi alkaa vähitellen jo ärsyttää. TNG käsittelee kiitettävän monia keskeisiä moraalidilemmoja, eikä eutanasia ole niistä vähiten oleellinen. Scifissä pystyy helposti mallintamaan tilanteita, jotka vähäisemmissä fiktion lajeissa jäävät ajatusleikkien asteille.

The Host: Aijaijai miten hilpeä jakso. Mahtoiko jossain Alien-leffassa olla kohtaus, jossa ihmispolo liehittelee alienin valtaamaa lajitoveriaan? Dr. Chrusher pistää paremmaksi rakastumalla isäntäihmisen sijasta itse parasiittiin. Vain lesbolainen lempi uuden isäntäeliön kanssa jää puuttumaan, ja kiistämättä epäilykset tohtorin sukupuolisista ennakkoluuloista heräävät. Liian varhainen lähetysaika?

The Mind’s Eye: Kellopeliappelsiini-aivopesua. Romulanien juonet ovat aina paikallaan, ja klingonien sisäinen eripura luo huomattavaa juonittelupotentiaalia. Hieman kuitenkin ihmetyttää, miten romulanit pääsevät näinkin syvälle tähtiliiton sydämeen.

In Theory: Jakso päättyy kuvaan, jossa Data puhaltaa kynttilän sammuksiin ja jää yksin rapsuttelemaan kissaansa. Jo tämä yksin kantaa hyvin yhden kolmevarttisen, mutta myös jakson alkupuolella on loistavaa dialogia Datan etsiessä tovereiltaan opastusta orastavaan naissuhteeseen. Itse Enterprisen ”some sort of a subspace field” –ongelmat jäävät sivuosaan, joskin Picard tunnustelijana sukkulassa on kiistämättä draamaa.

Redemption, Part I: Klingonien imperiumi vajoaa sisällissotaan. Olipa yllätys. Ainoa puute tässä jaksossa on se, että käännettä olisi voinut kehitellä pitempäänkin. Loistavat lähtökohdat viitoskauteen.

Kauden parhaat jaksot: Aloitus ja lopetus, eli The Best of Both Worlds ja Redemption ovat parhaimmistoa, mutta nostaisin rinnalle myös toisen klingonijakson Reunion. Ehkä borgit kuitenkin vievät voiton klingoneista tällä kertaa.

Kauden paskimmat jaksot: Kaudelle ei mahtunut selvästi erottuvia heikkouksia. Yhden nimetäkseni Suddenly Human.