Star Trek -maratooni, vko 6 (kausi 6)

Viitoskauden alamäen jälkeen TNG lähtee uuteen nousuun kuutoskauden puolivälin tienoilla. Paikoitellen materiaali on niin hyvää, että toteutus on jopa hieman tuhlailevaa. Aivan suurimmat oivallukset ovat harvassa, mutta toisaalta peruslaatu on korkealla.

Time's Arrow Part II: Ihan kompakti tuplajakson lopetus, mutta ei varsinaisesti säväytä. On kyllä sanottava, että Mark Twainin hahmo vaikuttaa väistämättömän negatiivisesti kiinnostukseeni hänen kirjallista tuotantoaan kohtaan.

Realm of Fear: Barclaysta tehdään taas pelleä. Samat vian kuin aikaisemmissakin Barclay-jaksoissa, mutta ihan kelvollista teknojargonia.

Man of the People: Rauhanneuvottelija purkaa negatiiviset tunteensa valittuihin uhreihin. Toteutuksessa ei ole idean heppoisuuden korvaavia avuja.

Relics: Scotty tekee paluun. Paluu on paitsi toteutettu ihan nokkelasti (joskin hieman teennäisesti), siitä saadaan myös kohtuudella irti. Kaiken kruunaa se, että jakson teknokikkailuna toimiva pallon sisäpinnan sivilisaatio toimii loistavasti. Tosiaalta Scottyn visiitti muistuttaa siitä, että TNG:n miehistö on koottu ihan eri periaatteilla kuin aikaisempi, eikä Scottyn kaltaisella hahmolle pitemmän päälle ole tilaa.

Schisms: Abouktiojakso. Sisältää yhden hölmöimmistä TNG-kohtauksista. Kun miehistön jäsenet kuvailevat yhteisessä unessaan esiintynyttä pitkänmuotoista metallista pöytää, holokannelle ilmestyy kuvauksen perusteella ilmeinen avaruushammslääkärin tuoli. Hieman vainoharhaisuutta jää puuttumaan, mutta muuten abduktio toimii.

True Q: Nuori ihmisnainen saa tietää olevansa oikeasti Q, ja saa luvan jäädä ihmiseksi vain, jos pitäytyy täysin käyttämästä voimiaan. Seuraavan juonenkäänteen arvaaminen ei ole erityisen vaikeaa. Miten joku superälykäs sivilisaatio oikeasti voisi lähettää lähettilääkseen Q:n?

Rascals: Lapset pelastavat päivän. Paitsi että sekalaisen ferengijoukon kyky vallata Enterprise on hieman epäuskottava, heidän päätöksensä jättää kaikki lapset alukselle on jonkin verran omituinen. Nuori Picard ei ole oikein Picard käytökseltään.

A Fistful of Datas: Amerikkalaisittain palataan taas villiin länteen. Deanna Troi onnistuu yllättävän hyvin esittämään arvoituksellista asemiesnaista. Enterprisen tietokoneet osaavat sitten kaatua jännittävillä tavoilla.

The Quality of Life: Enterprise arvioi uuden kiertoradalta toteutettavan kaivosteknologian toimivuutta. Exocomp-minirobottien esittely toi väistämättä mieleen aromipesän, sen verran kömpelöä se oli.

Chain of Command, Part I: Picard vaihtaa kapteeninpestinsä kommandopestiin Cardassian imperiumin sydämessä. Normaaliin tapaansa tämä on taas yksi tapaus, jossa tähtiliittolaiset marssivat vihellellen vihulaisensa virittämään ansaan. Periaatteessa kuitenkin hyvää, joskin ennalta-arvattavaa avaruusjuonittelua.

Chain of Command, Part I: Picard onkin näköjään kaapattu lähinnä kidutettavaksi. On mielenkiintoista, miten ihmisten edistyksen katsotaan trekissä johtuneen pitkälti ihmiskunnan henkisestä kasvusta, mutta silti useimmat tähtiliiton kilpailijat ovat yksia barbaareja. Jakson toinen juonikuvio, eli vaihtokapteenin toilailut Enterprisella, on samalla tavalla häiritsevä. Onpa jännä, että autoritäärinen johtamisfilosofia ei sittenkään kadonnut sen humanismin tieltä, jota Picard aina niin korostaa. Avaruustaisteluun päättyvä avaruusjuonittelu-tuplajakso on joka tapauksessa rautaa.

Ship in a Bottle: eXistenZ on mielestäni kovasti aliarvostettu elokuva. Keinotodellisuus keinotodellisuuden sisällä on hämmentävän toimiva juonikuvio. Jakson alkupuolella pelkäsin, että Moriartyn seikkailut holokannella osoittautuvat höpöstelyksi, mutta tämä jakso nousee holokansisekoilujen ykköseksi, ja tuo Moriartyllekin ansaitsemansa arvostuksen.

Aquiel: Mystisenä elämänmuotona tällä kertaa laji, joka kaappaa uhrinsa olemuksen vain siirtyäkseen muutaman päivän päästä seuraavaan. Aivan kelvollinen jakso tätä lajia, ja pieni klingonisäväys piristää aina. Lisäksi Geordin toistuva tapa rakastua virtuaalisiin naisiin on laadukas.

Face of the Enemy: Todellinen profiilinnosto Troille, assimiloitua tahtomattaan romulanien sota-alukselle. Jakso on positiivisella tavalla hätäinen, aineksia olisi ollut tuplajaksoonkin asti.

Tapestry: Lähellä kuolemaa -kokemus saa Picardin hallusinoimaan Q:sta ja menneisyyden muuttamisesta. Vaikka Picardin nuoruuden kelaaminen sinänsä on OK, tarinan öyhötystä ihannoiva piirre ei miellytä.

Birthright, Part I: Worf lähtee etsimään isäänsä, ja Data näkee näkyjä isästään. Kombinaatio toimii hieman heikosti, mutta jakso pääsee loppupuolella vauhtiin Worfin viidakkoseikkaillessa.

Birthright, Part II: Tuplajakso päättyy hieman nöösinpuoleisesti, mutta sinänsä Worfin toilailut klingonien kunniakoodin kanssa toimivat hyvin.

Starship Mine: Enterprise on kaapattu huoltojen yhteydessä jo niin usein, että luulisi niiden jo vähitellen oppivan. Tämänkertainen kaappaus on mukavan synkkäsävyinen, ja Picardkin niittää miestä kuin heinää. Datan small talk on sekin ihan toimivaa täytemateriaalia.

Lessons: Picard alkaa vehtaamaan uuden tiedeupseerin kanssa. Vaikka Picardin suhtautuminen naisiin on ajoittain kiinnostavaa, ja hänen yksinäisyytensä ylhäistä, menee tämä jakso vähän liikaakin sosiaalipornon puolelle.

The Chase: Lopullinen selitys sille, miksi trekin eri rodut ovat niin samannäköisiä. Laadukasta avaruusjuonittelua, jossa olisi ehkä ollut aineksia elokuvaksikin.

Frame of Mind: Riker harhaisena. Muutamia hyviä mielisairaalakohtauksia.

Suspicions: Dr. Beverly uhkaa saada kenkää tehtyään ylimääräisiä ruuminavauksia. Ferengitiedemies on mielenkiintoinen näky, mutta aika pahasti epäsuhdassa sen kanssa, millaisena ferengit aikanaan esiteltiin. Teknojargoninsa puolesta hieman ontuva jakso, mutta epäsuora kerronta on mukavaa vaihtelua.

Rightful Heir: Klingonit kehittävät oman varajeesuksensa paikkaamaan kansansa moraalisen johdatuksen tarvetta. Tämä uskontojuttu jää vähän irralliseksi muusta klingonikulttuurista, ja jakso olisikin kaivannut vähän lisää säpinää ja tunnetta tappeluihin. Silti hyvä jakso.

Second Chances: Pieni tason notkahdus sattuu, kun eräänlaisena kloonina toikkaroi tällä kertaa tupla-Riker. Vaikka jaksossa periaatteessa olisi voinut olla ainesta, se jää vähän hölmöksi ja ennalta-arvattavaksi. Kunnon kriisi jää syntymättä.

Timescape: Välitön tasonpalautus. Vaikka aikavääristymäjargon kuulostaa välillä vähän omituiselta, tässä jaksossa saadaan rakennettua todella hyvä mysteeripohja, eikä jaksoa voi jättää kesken. Romulanien suhteet tähtiliittoon tuntuvat kyllä lämpiävän ihmeenkin nopeasti. Jakson lopussa Data tutkimassa inhimillistä aikakäsitystä on yksi hilpeimpiä Data-kohtauksia.

Descent, Part I: Lukuunnottamatta noloa Stephen Hawking -eksploitaatioita aivan kelpo päätös kuutoskaudelle. Borgien muutos oli odotettavaa ja tarpeellista, mutta olisi se voinut tapahtua hieman uhkaavampaankin suuntaan. Tuplajakson päätöstä voi kuitenkin odotella hyvillä mielin.


Parhaat jaksot: Runsaasti lähes-täysosumia, joista on vaikea valita. Sanotaan Relics nostalgiasyistä, Starship Mine synkkyysarvojen takia ja Chain of Command siksi että siinä Troi alkoi käyttää mukavasti tissejä korostavaa uniformua sen aikaisemman olminnahkapuvun sijaan. Ship in the Bottle -jaksolle kunniamaininta holokannen nostamisesta kunniaan.

Paskimmat jaksot: Man of the People ja Rascals, kumpikaan ei kuitenkaan mitenkään huonoja.