Ideologinen kuilu

Kuten edellisestä kirjoituksesta (ja naurettavat mittasuhteet saavasta Soininvaara-fanituksestani) ilmenee, koen ideologisen kotini olevan vihreissä. Kuitenkin minun on hyvin vaikea sitoutua Vihreään liittoon, ja katsonkin usein, että sitoutumisen edellytys olisi osallistuminen. Jos pyrkisin vaikuttamaan puolueen tulevaan linjaan, voisin kenties hyväksyä sen linjan nykyiset epäkohdat. Tätä asiaa olisi syytä tutkiskella enemmänkin, mutta pakkaamisen välttämiseksi aloitan tämän nyt hyvin pinnallisella tarkastelulla.

Eli mikä vihreiden linjauksissa eniten korpeaa, johdatusta poliittiseen monologiin. Osa 1, energiapolitiikka.

1. Anti-aluepoliittiset energialinjaukset. Vihreä liitto ei jostain syystä sitoudu kummoisellakaan painoarvolla edistämään maalämmön edistämistä. Epäilen syyksi sitä, että maalämmön edistäminen voisi lähinnä tarkoittaa maaseudun sähkölämmittäjien lämmitysmuodon vaihtamisen suoraa rahallista tukea. Epäilen anti-aluepoliittista piiloagendaa. Käsitykseni kenties falsifioituu nyt kun maalämpö on leviämässä kerrostaloihinkin.

2. Erikoiset priorisoinnit energiapolitiikassa. Viittaan lähinnä tuulivoiman nostamiseen vihreyden statussymboliksi. Minun on vaikea uskoa, että tuulivoiman jalustalle nostaminen (muiden ei-fossiilisten energialähteiden kustannuksella) olisi kovin hyvää ja vihreää energiapolitiikkaa. Hyvää teollisuuspolitiikkaa se toki voi olla.

3. Falskit ydin- ja vesivoimalinjaukset. Viitteeksi lainaus puheenjohtajan kirjoituksesta. "Vuotoksen energiapoliittista mitättömyyttä kuvaa se, että saman verran sähköä saadaan yhdestä tuulipuistosta ja moninkertainen määrä vaihtamalla hehkulampuista energiansäästölamppuihin.". Vesivoimaa ei koskaan voi arvioida sen nimellistehon kautta, koska sillä on merkitystä nimenomaan säätötehona. Toinen hyvä esimerkki on ydinjätteellä argumentointi. Mitä todellista merkitystä ydinjätteen lisätuotannolla on, kun nykyisetkin säteilevät joka tapauksessa vuosituhansia? Tällainen hönöily pitäisi kitkeä kerrassaan ainakin puoluejohdon puheista. Itse asioista voi olla erimielisyyttäkin, paitsi sikäli, että Ounasjoki pitäisi kyllä joka tapauksessa rakentaa. Säännösteltyyn Kemijokeen laskevana virtana sen virkistys- ja ympäristöarvot ovat entuudestaan vähäiset.

4. Vihreiden matala profiili biopolttoainekysymyksessä. Tämä lienee ilmeistä.

5. Jätteiden poltto ja mädätys biokaasuksi. On ympäristörikos, että pääkaupunkiseudulla poltetaan hiiltä ja kompostoidaan biojätettä.


Muutamia hajanaisia ajatuksia voisi tähän vielä ottaa:
- jos tomaatteja alettaisiin viljellä talvisin ydinvoimalan lauhdelämmössä, ostaisin niitä heti
- on silkkaa vastuutonta saamattomuutta, että ilmalämpöpumppujen myyjille ja asentajille ei ole polkaistu käyntiin mitään lupajärjestelmää
- olisi syytä käydä vakavaa arvokeskustelua siitä, miten yksityisautoilijan henkilökohtainen turvallisuus suhtautuu yleiseen hyvinvointiin (esim. ajovalopakon energiankulutus, autojen massan nousu turvaratkaisujen takia)

Kun näitä oikein listaamaan alkaa, tämä alkaa heti näyttää tosi pahalta. Ehkä meikäläisille pitäisi perustaa jokin alajärjestö vähän samaan tapaan kuin VINO (Vihreät nuoret ja opiskelijat). Se voisi olla vaikkapa Vihreät Insinöörit Sekä Vajavaisesti Asiantuntevat, VISVA.

Minun on vaikea uskoa, että lohkaisin noinkin huonon akronyymivitsin. Mihinpä sitä ei aikaa käyttäisi pakkaamista vältelläkseen.