Luontosuhteesta

Näin näin lomaviikon piristykseksi Lapissa ensimmäistä kertaa saukon luonnossa. Se oli eläimeltä varmaan vähän kuin työtapaturma. Ilmeisesti saukko pyrki puroa ylöspäin pitkillä sukelluksilla, ja joenmutkaan tullessaan ei osannut odottaa mutkan takaa marssivan vastaan outoja kulkijoita. Se nosti päänsä vedestä kuin sukellusveneen periskoopin, kääntyi katsomaan häiriötekijöitä ja sekunnin tuijotettuaan sukelsi häviten jälkiä jättämättä. Näin ollen suuri luontohavaintoni kesti noin 2 sekuntia.

Eihän tuossa sinänsä mitään ihmeellistä ole, mutta mainitsen nyt, kun vain pari päivää myöhemmin törmästin toiseen mielenkiintoiseen havaintoon, tällä kertaa tosin ei luonto -sellaiseen vaan kaupunkihavaintoon. Töölönlahden rannalla oli kettu leikkimässä saaliikseen saamallaan kanipupulla. Päätellen eläimen tavasta leikitellä saaliillaan arvioisin kyseessä olevan naar... tarkoitan tämänvuotisen pennun. Se yritti myös hilpeällä tavalla tavoitella hyppäämällä puussa rääkynyttä varista. Ketunpoika ei piitannut metrin päästä suihkivista pyöräilijöistä sen enempää kuin äänekkäästi kaninmussutusta kommentoivista nuorisojoukoistakaan. Tarkkailin tilannetta muutaman minuutin, mutta veijarin rauhoituttua ruokailemaan päätin antaa omalta osaltani ruokarauhan.

Yleensä kaupunkilaisten luontosuhdetta mollataan siitä, että he eivät ole nähneet tai muuten kokeneet mitään, eivätkä siksi ymmärrä luonnonlakeja, kuten saaliin ja pedon taspainoista suhdetta. Sanotaan kaupunkilaisten synniksi sitten vaikkapa eläinten inhimillistämistä. Käytännössä kuitenkin olen itse nähnyt kettuja vain auton ikkunasta ja toisaalta kaupungissa, enkä koskaan varsinaisesti luonnossa liikkuen. Ikinä en ole päässyt seuraamaan villipedon ruokailua niin kuin tänään. Sikäli tulee mieleen, että kaupunkilaisen luontosuhdetta häiritsee kenties enemmänkin se, että kaupunkilaisen on ehkä vaikea tajuta, miten vähän metsässä näkee mitään pikkulintua isompaa.

Mitä sitten? Ei oikeastaan mitään. Kaupunkiluonto ei tietenkään ole sen vähäarvoisempaa kuin erämetsäkään, mutta kyllä kaupunkielämä tietyllä tavalla latistaa luontokokemusta. Harvinaiset metsähetket hieman lässähtävät, kun kaupungissa kuitenkin näkee helpommalla enemmän.

Oli miten oli, maaruska oli paikoin jo ihan hyvällä mallilla. Sienet pitänee kerätä täältä etelästä, kunhan saisi aikaiseksi.