Hieman on venynyt näiden muistiinpanojen teko. Lisäksi torstain kohdalla mehut loppuivat täysin, ja pari päivää on mennyt hieman nuhaisenakin lepäillessä. En ole vieläkään oppinut välipäivien merkitystä, niitä tarvitaan töyssäkäyvälle tällaiseen viikkoon vähintään kaksi. Toistaiseksi festari on ollut pettymys, teemana tuntuu tänä vuonna olevan elokuvan venyttäminen ylipitkäksi.
Parque Via: Hyvin vähäeleinen kuvaus miehestä, joka on asunut yksin käyttämättömän kartanon talonvahtina vuosikymmeniä, ja joutuu lopulta muuttamaan talon myynnin tieltä. Spoilaan lopun: Entisen omistajan kuollessa yllättäen sankarimme kiittää jumalia ja takoo emännän ruumiin lapiolla muusiksi päästäkseen vankilasellin yksinäisyyteen, välttääkseen ihmisten kohtaamisen. Periaatteessa hieno elokuva.
Gigante: Jättiläiskokoinen, hyväsydäminen ja juro hevari-myymälävartija alkaa seurailla yövuoron siivoojaa aluksi valvontakameran kautta, sitten kadulla. Hämmentävintä elokuvassa on se, että se on Uruguaysta (eikä Suomesta). Lähes täysosuma, mutta menettää hieman pisteitä päähenkilön paikoin väkivaltaisten otteiden takia. Näyttelijät olivat todella luontevia ja rooleihinsa sopivia, joten ei ollut yllättävää kuulla, että päähenkilö on siviiliammatiltaan opettaja - siltä pohjalta on varmasti ollut helppo omaksua vartijan rooli.
Rusalka (Mermaid): Venäläistä fantasialla sävytettyä tytön kasvutarinaa. Ylipitkä, hetkittäin hauska, mutta pitkälti unohdettava.
La fille du RER (The Girl on the Train): Tyttö sekoittaa elämänsä ja ahdistuksen puuskassa tulee tehneeksi ilmiannon rasistisesta hyökkäyksestä itseään kohtaan. Teema on kiinnostava, elokuva kertoo naisellisesta halusta olla uhri. Käytännössä tekijöillä ei kuitenkaan ole ollut mitään sanottavaa. Perustuu tositarinaan, mutta jostain systä lopputekstien selvitystä asiasta ei ollut käännetty. Mikäli jotain siitä ymmärsin, elokuva oli kuitenkin tarinaltaan hyvin vapaasti mukailtu.
La Nana (The Maid): Suomalaiselle hieman vieras aihepiiri: sisäkkösota. Asemansa puolesta pelkäävä sisäkkö alkaa romahtaa henkisesti, ja alkaa terrorisoida ympäristöään. Suhteellisen hauska, mutta vieraan aihepiirin päällimmäinen ajatus oli se, että tässä saattaisi olla jotain huumoria, mutta en voi sitä ymmärtää.
Bakjwi (Thist): Korealaisesta papista tulee epähuomiossa vampyyri. Elokuvassa ovat pääosassa limanvaihdosta ja verenimusta kuuluvat äänet, joihin vampyrigenressä kiistämättä on usein kiinnitetty liian vähän huomiota. Hieman venytetty, mutta periaatteessa tymäkkä vampyyrikokonaisuus, jossa kantavana teemana vampirismin eettiset ongelmat ja niiden ratkaiseminen veripankista varastamalla ja koomapotilaita lypsämällä.
The Girlefriend Experience: Ehdoton pettymys. Pinnallinen kuvaus luksusprostituoidun elämästä. Positiivista lyhyys.
Synecdoche, New York: Charlie Kaufman itseään täynnä. Ensimmäiset puoli tuntia hauska, sitten seuraavan tunnin ihan älykäs ja katsottava, loput kolme varttia kuolettavan pitkästyttävä ja raivostuttavan itseriittoinen. Tästä olisi voinut jättää ihan huoletta puoli tuntia lopusta katsomatta.
Air Doll: Pumpattava barbara herää henkiin. Fiilistelyä, ei juuri sisältöä. Olin niin poikki, ettei katsomisesta tullut oikein mitään. Ei tämä nyt paha olisi joskus sunnuntaiaamuna.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti