R&A - pari ensimmäistä päivää

Jos nyt muutamalla sanalla.

Humpday: Perustasokkaassa indieleffassa vakiintunut neljääkymmentä lähentelevä normimies tapaa vanhan vaihtoehtouralle lähteneen kaverinsa ja päättää tehdä tämän kanssa heteromiesten homolyhytpornoelokuvan (eräänlaisena taideprojektina, oman avoimuuden tutkielmana ja pelkojensa kohtaamisena). Idea tuntui hieman huolestuttavalta, mutta toteutus on ihan hauska ja älykäskin. Käsittelemättä jää tosin kokonaan se iso kysymys, miksi se homoseksuaalisen aktin suorittaminen niitä äijiä niin paljon pelotti.

Zombies of Mass Destruction: Zombit iskevät amerikkalaiseen saariyhteisöön, ja televisio löytää heti epäillyksi muslimiterroristi Mustafan. Paikalliset eloonjääneet päättävät käyttää "jumalan kaikille amerikkalaisille suomaa oikeutta" kiduttaa naapurin iranilaistaustaisesta ravintolanpitäjästä totuuden irti. Samaan aikaan kaapistatulomatkalla kotipuoleensa päätyneet homoseksuaalit pakenevat paikalliseen kirkkoon, jossa heidän sieluistaan päätetään tehdä "zombie-proof" homonkäännytyskoneella. Kiilusilmäiset uskikset ja kaikenlainen ennakkoluulo ja rasismi päräytetään tässä leffassa kankaalle huomattavasti suoraviivaisemmin kuin romerolaisessa perinteessä. Tyylilaji vaihtelee satiirista goren kautta ihan jämäkkään zombiväkivaltaankin. Halpikseksi ihan OK.

Tony Manero: Pinochetin Chilessä televisio-ohjelma etsii Saturday Night Feverin hengessä Chilen Tony Maneroa. Päähenkilö manipuloi, varastaa ja murhaa itsensä mukaan kisaan. Diktatuurin toivottomuutta kuvastaa mukavasti se, että pääpalkinto kisasta on tehosekoitin. Jotenkin mahdottoman nihilistinen leffa, eikä oikein sytyttänyt.

Fish Tank: Realistisen oloinen kuvaus teinitytön aikuistumisesta englantilaisessa kerrostaloslummista. Jotakuinkin kaikki kaunis ja lupaava paljastuu hyväksikäytöksi ja valheeksi, ja lopulta suunsoittokin muuttuu teoiksi. Brittien nuorisokuvauksissa suunsoitto on aina yhtä hilpeää.

Soovide puu: Sekava viritys, jossa maaseudun tyttö yrittää etsiä töitä Tallinnasta -luonnollisesti aloittaen stripparioptiosta. Kaikenlaista tapahtuu, ja mitään ei viedä kunnolla loppuun. Hukattua potentiaalia.

Visioneers: Ensimmäinen iso pettymys tälle vuodelle. Idea on se, että ihmiset ovat jonkinlaisena stressireaktiona alkaneet räjähdellä kappaleiksi ihan omia aikojaan. Scifiä, houretta ja yhteiskuntakriittistä diipadaapaa on kasattu unettavaksi sekasotkuksi.