Viikon nunnakatsaus

(Vähän niin kuin päivän lehtikatsaus!)

Viikon nunnauutuutena ensi-iltaan ilmaantui Doubt. (Spoilailen jatkossa rajoitetusti.) Ryntäsin tietysti heti katsomaan täynnä odotuksia, sillä asetelma kuulosti houkuttelevalta: Katolisen koulun nunnarehtori syyttää seurakunnan pappia oppilaan hyväksykäytöstä. Samaan aikaan vastakkain ovat kuitenkin myös koulukunnat. Rehtori on vanhoillinen ja ankara, pappi liberaali ja sydämellinen.

Olen emotionaalisesti riittävän kehittymätön tuntemaan tiettyä vahingoniloa katolisia kohtaan heidän pedofiilipappijupakoistaan, mutta elokuvassa on kuitenkin kyse enemmän pedofiliasyytöksistä kuin pedofiliasta. Itse asiassa missään vaiheessa elokuvaa katsojalle ei anneta mitään näyttöä asiasta puoleen tai toiseen. Pappi saattoi käyttää lasta hyväksi tai sitten ei. Tämä onkin yksi niitä elokuvia, joiden kanssa katsoja pääsee tutkimaan omia ennakkoasenteitaan. Kiistämättä papin käytös on epäilyttävää, toisaalta kukaan ei voi todistaa mitään väärää tapahtuneen. Intuitiivisesti oletan itse yleensä papeista kaikkein pahinta, ja normaalisti toivoisin tällaisessa tapauksessa papin olevan syyllinen. (Juu, on kumma asenne, on.) Tässä tapauksessa on kuitenkin useita syitä, joiden takia huomasin toivovani papin olevan syytön:

- syytteen esittää nunna, ja sama intuitio saa minut olettamaan hänen syyttävän silkkaa ilkeyttään
- pedofilialeimasin on saavuttanut tympeitä mittasuhteita esim. Sari Näreen piilopedofiliapuheissa
- pappia esittää jumalainen Philip Seymour Hoffman

Vaikka pidin elokuvasta kovastikin, en toisaalta osaa oikein sanoa, onko se kovin merkittävä. On toki selvää, että sekä uskonnollisten yhteisöjen sulkeutuneisuus että pedofiliahysteria ovat merkittäviä yhteiskunnallisia kysymyksiä. Tämän elokuvan keskeinen sanoma on se, että syytöksen uhatessa syyllisyydellä tai syyttömyydellä ei enää ole merkitystä. Jotenkin aiheesta olisi kuitenkin voinut saada enemmänkin irti, ainakin kirkon hierarkisen ja imagoakiillottavan taipumuksen osalta.

Tiedän toki, mikä kysymys mielessänne liikkuu: Tekikö pappi itsemurhan vai ei? Tätä en viitsi spoilata, mutta onnellisia loppuja ei toki ole luvassa.

Oikeastaan elokuvan suurin vaikutus oli se, että nyt haluan taas katsoa Happinessin... taas. Ja levittää ilosanomaa.