Star Trek -maratooni, vko 5 (kausi 5)

Viitoskausi takana aivan aikataulussa. Enää reilut 50 jaksoa jäljellä, alkaa kohta haikeus hiipiä mieleen. Yhteenvetona voidaan todeta, että viitoskausi oli kiinnostavuudeltaan epätasainen, ja nousi vain yksittäisissä jaksoissa kolmos- ja neloskausien tasolle. Riman alituksia kaudelle mahtui pari.

Redemption, Part II: Klingonien käsitys hilpeästä baari-illasta on harvinaisen onnistuneesti kuvattu, etenkin yhteen kopsahtavien päiden ääniefekti on loistava. Klingonien sisällissota ratkeaa erinomaisella avaruustaistelukuvauksella. Erinomainen alku uudelle kaudelle.

Darmok: Picard esittelee uutta kapteenimuotia esiintymällä jaksossa takki auki! Yllättäen trikoouniformut eivät olekaan pakkasenkestäviä. Ehkä takkien pukeminen kokovartalokortonkien päällä on aluksi kapteenien etuoikeus ja leviää myöhemmin muillekin. Jakson vieraan rodun tapa puhua pelkästään metaforin on kiistämättömän kiehtova.

Ensign Ro: Miellyttävää juonittelua, pääpahiksena tällä kertaa Cardassianilaiset. Joskus ihmetyttää, missä menevät replikaattorin rajat. Tässähän Picard käski replikoida huovat koko pakolaisleirille.

Silicon Avatar: Kristalliolento iskee jälleen. Mummo hakkaa sen kostoksi. Ihan toimivaa, väkivaltaiset mummot ovat minun makuuni.

Disaster: Sinänsä toimiva jakso, jossa jonkinlainen aliavaruuskieroutuma rampauttaa Etnerprisen, ja miehistö rimpuilee laivan nipin napin kuntoon. Worf kätilönä on ihan toimiva juttu, mutta Picard lastenvahtina ei ole.

The Game: Wesley tekee väliaikaisen paluun, ja kumma kyllä, sitä juhlitaan. Ei-niinkään-yllättävästi Wesley kaiken lisäksi pelastaa ohimennen koko Enterprisen addiktoivalta mielenhallintapeliltä, jonka avulla joku muuten heppoinen rotu yritti kaapata koko tähtiliiton. Katsoin tämän junassa, ja vierustoveri sosialisoi näyttöni häpeilemättä. Itseäni tämä kuona kyllä hävetti, koska teinisankarikuvioiden lisäksi myös itse teknojumppailu, eli "Peli" oli ihan paska. Eittämättä koko sarjan huonoin jakso toistaiseksi, enkä usko tätä alitettavan.

Unification, Part I: Picard ja Data assimiloituvat Romulukselle. Tällä kertaa englannin puhuminen tuntui jo hieman hölmöltä. Sen sijaan matkanteko klingonialuksella oli odotettuun tapaansa kiehtovaa. Tämän jakson alkuun mennessä vierustoveri oli häipynyt, joten hän ei saanut tilaisuutta parantaa Trek-käsitystään.

Unification, Part II: Tavallaan toimiva jakso, mutta ottaa pari kertaa liian suuria juoniloikkia. Miten ihmeessä romulanit (jotka ovat niin ovelia) jättivät vankinsa vartioimatta kenraalin toimistoon? Oli miten oli, Spockin jäähyväisjaksona tämä olisi ollut ihan kiitettävä. Valitettavasti tietooni on tullut, että Spock tekee paluun uudessa Star Trekin mukaan nimetyssä pökäleessä.

A Matter of Time: Hilpeä historioitsija väittää tulleensa aikakoneella tulevaisuudesta todistamaan Picardin suurta hetkeä. Enterprisen tehtävä vain ei ole mitenkään erityisen poikkeuksellinen. Aika ovela jakso, mutta itse historiahemmo on ärsyttävä.

New Ground: Tällä kaudella on paljon Worffia. Tällä kertaa poikansa tuodaan Enterpriselle miehen mallia etsimään. Parempiakin klingonikulttuurijaksoja on nähty, ja jakson avaruusanomaliakaan ei ole erityisen uhkaava.

Hero Worship: Pikkupoika selviää yksin avaruusonnettomuudesta tavalla, joka ei ainakaan minulle selvinnyt. Pyrkimykset imitoida Dataa ovat vähän hölmöjä.

Violations: Tätä voi jo sanoa ajatusrikoksen malliksi. Perverssi telepaatti manipuloi miehistön muistoja. Tällä kohtaa TNG:tä voi sanoa sarjan tason hieman notkahtaneen.

The Masterpiece Society: Mieleenjäävä jakso yhteiskunnasta, joka optimoi itseään geenimanipuloinnilla. Troin ihastuminen räätälöityyn johtajaan on hieman epäuskottavaa - mutta niinhän naisten käytös oikeassakin elämässä on.

Conundrum: Miehistö menettää muistinsa, ja yrittää rimpuilla salaliiton verkon läpi. Itse asiassa varsin toimiva jakso, mutta muistinmenetys olisi mahdollistanut enemmän primitiivireaktioita.

Power Play: Valopallo-olennot kaappaavat Troin, Datan ja O'Brieanin. Troin hahmo on alkanut vähitellen ärsyttää, koska uusia puputyttöasuja ei ole näkynyt pitkään aikaan. Vähemmän filosofinen ja enemmän toiminnallinen jakso tähän väliin kyllä piristää.

Ethics: Worf halvaantuu ja haluaa klingoniperinteen mukaisesti kuolla. Lääketieteen etiikkaa ja klingonianatomiaa käsittelevä jakso nousisi sarjan parhaimmistoon, ellei loppu olisi hieman yliammutun läähy.

The Outcast: Komentaja Rikerin libido vie hänet taas vaikeuksiin. Ei tosiaankaan valkkaa tuo Riker, kun tällä kertaa hän oikein ihastuu androgyynirodun edustajaan, tosin feminiinistaipumuksiseen sellaiseen. Tämä on nyt toinen selkeä seksuaalivähemmistöjakso tässä sarjassa, ja ihan kelvollisen toimiva.

Cause and Effect: Enterprise juuttuu aikaluuppiin ja kuulee kaikuja aikaisemmilta kierroksilta. Ihmeen arvostettu IMDB:ssä. Mielestäni tämä on hieman pitkästyttävä, koska kierrokset eivät varioi tarpeeksi.

The First Duty: Wesley melkein kuolee lento-onnettomuudessa. Kerrankin hänet esitetäään hölmönä teininä eikä ihmepoikana, joten sinänsä potentiaalia olisi. Jotenkin jakso kuitenkin jää kesken, koska tässä olisi ollut enemmänkin mahdollisuuksia peilata Picardin akatemiapäiviä.

Cost of Living: Mamma-Troi ilmaantuu alukselle normaaliin tapaansa naima-aikeissa. Nyt alkoi oikeasti tympiä koko täti, ja kun jakson teknotemppu eli "nitriumia" popsiva tunkeilijaeliöstö on hieman heppoinen, ei pisteitä heru.

The Perfect Mate: Jonkinlaisessa tasonpalautuksessa Enterprise sovittelee sotaa, jossa rauhan eleenä vaihtaa "omistajaa" täydellistä vaimoainesta oleva nainen. Loistavaa tässä on Picardin inhimillisyys: Nainen, jonka vahvuus on miehen kaikkiin tiedostamattomiinkin toiveisiin sopeutuminen, onnistuu saamaan kapteenin kuvittelemaan auttavansa avutonta naista. Todella autenttisen raadollinen kuvaus siitä, mitä naisellisiksi keinoiksi kutsutaan.

Imaginary Friend: Valopallosivilisaatio, tällä kertaa punainen, ottaa pikkutytön hahmon ja soluttautuu Enterpriselle. Hieman väsähtänyt pelastautumispuhe kapteenilta.

I, Borg: Vihdoinkin oikeasti hyvä jakso asian ytimessä. Enterprise pelastaa yksinäisen borgin ja opettaa sen syömään kädestä. Tulee mieleen Day of the Deadin proffa, joka kouluttaa zombia. Ihan paras borgijakso tämä ei ole lievän pehmoilunsa takia, mutta rautaa silti.

The Next Phase: Tason nosto ei valitettavasti kestänyt kauaa. Romulanien näkeminen jakson alussa on tietysti lupaavaa, mutta siitä eteenpäin tämä sitten perseilläänkin aika tavalla. La Forge ja Ro dematerialisoituvat (vaihesiirtyvät) ja pystyvät kävelemään seinien läpi. Pystyin noin puoleen tuntiin asti hyväksymään sen, että lattia kuitenkin kantaa. Sitten alkoi vituttaa, koska jaksossa olisi ollut potentiaalia ilman tätä haamuiluakin.

The Inner Light: Jonkinlainen luotainhärveli kaappaa Picardin mielen kuolevalle planeetalle. Jostain syystä tämä on IMDB:ssä kovin arvostettu. Mielestäni tämä ei kuitenkaan tuo kapteenin persoonaan oleellista lisää.

Time's Arrow Part I: Taasen kauden loppuun tuplajakson alkupuoli. Datan 500 vuotta sitten sammunut pää löytyy maapallolta. Jakso yhdistää kaksi teemaa, jotka eivät harvoin miellyttävät minua: Aikamatkustus ja trippi länkkärimaailmaan. Jaksoon on toki panostettu, mutta ei se silti kolmos- ja neloskausien lopetuksille vertoja vedä.


Kauden parhaat jaksot: Avausjakso Redemption, Spock-saagan Unification ykkösosa ja ja I, Borg. Etiikkaa ja prime directiveä käsittelevät jaksot eivät siis yltäneet tällä kaudella avaruusjuonittelujen tasolle.

Heikoimmat jaksot: Koko sarjan paskin jakso The Game. Lisäksi heikkoja esityksiä The Cost of Living ja Disaster.