Seitsemän viikkoa, seitsemän kautta Star Trek TNG:tä. Ensimmäinen viikko meni täsmälleen aikataulussa, ohessa kommentteja.
Encounter at Farpoint: Q-jaksot eivät mielestäni ole kaikkein toimivimpia, mutta minua tietysti miellyttää ajatus ilkikurisesta jumalankaltaisesta olenno(i)sta. Katsomiskokemuksessa hilpeintä oli taas muistaa se, miten lyhyt roiskeläppämekko Deanna Troilla onkaan. Kyllähän minä tiedän miksi sillä sellainen mekko on, mutta kiinnostaisi tietää, mikä selitys tuolla pukeutumisella oikeastaan on.
The Naked Now: Mielenkiintoista, että kukaan miehistön jäsenistä ei alkoholihumalan kaltaisesta myrkytyksestä kärsiessään käynyt väkivaltaiseksi. Ja Wesley Crusher ON rasittava hahmo. Ikään kuin Wesley olisi tuotteistettu vetoamaan varhaisnuorikatsojiin... mikä on omituista, koska lähes kaikki katsojat oletettavasti ovat aikuisia. Muuten varsin toimiva jakso.
Code of Honor: Mikäpäs olisikaan hauskempaa, kuin vieraiden rotujen naiskuvalla repostelu. Tässä jaksossa ei kyllä muuten ollut mitään erityisen hauskaa.
The Last Outpost: On jotakuinkin hämmästyttävää, että Ferengit ovat onnistuneet kehittämään tähtilaivastotason teknologiaa huolimatta siitä, että he itse asiassa ovat tämän jakson perusteella kahdelle jalalle nousseita apinoita, jotka valehtelevat yhtä hyvin kuin noin nelivuotias lapsi. Ferengien ja ihmisten ensikohtaaminen oli kyllä näppärä juonikuvio.
Where No One Has Gone Before: Picardin mummo metafyysikkona. Ihan kelvollista.
Lonely Among Us: Hemmetin kökköjä vitsejä, ja tämänkertainen "some sort of energy field" ei kyllä osoittanut erityista juonenkuljetuksen tajua suuresta älykkyydestään huolimatta. Pisteet kuitenkin kohtauksesta, jossa kapteeni väittää miehistönsä käyttäytyvän omituisesti. Onko tosi?!
Justice: Reipasluonteistesten naturismiin taipuvaisten kukkaishippien yhteisö vaikuttaa mainiolta lomakohteelta. Mutta miten hipit rankaisevat istutukset sotkenutta vierailijaa? No kuolemalla tietenkin! Kelailin muutamaan otteeseen edestakaisin niitä kukkapenkin kasveja, mutta ei niistä ihan varmaa lajintunnistusta saa. Jos joku ei olisi koskaan katsonut Star Trekiä, hänen tulisi aloittaa tästä.
The Battle: Ferengeissä näkyi tässä jaksossa jopa hieman älyä. Parannus ilahduttaa, mutta ei kanna draamaksi asti.
Hide and Q: Q:n luoma "pelimaailma" oli aikaisemmalta katsomiskerralta jäänyt mieleen poikkeuksellisen tylsänä. Tarinan opetus on eläinsatu-tasoa, ja Rikerin vallanhimoinen dekadenssi epäuskottavaa kaiken normaalin kirkasotsaisuuden jälkeen.
Haven: Vähän liikaa huumorin ja mystiikan puolelle lipsuva jakso. Vaikka tämä tavallaan hilpeää onkin, kyllä joka jaksossa pitäisi olla ainakin joku teknokikkailu.
The Big Goodbye: Holokansi tuo tiettyä hupia moneenkin jaksoon, mutta kokonaisen jakson rakentaminen holotemppuilun varaan on vähän liikaa.
Datalore: Data on TNG:n toimivimpia hahmoja aivan samalla tavalla kuin hänen ilmeinen edeltäjänsä Spock. Tupla-Data ja androidin inhimillistämisen asteen pohdinta tekee jaksosta laadukkaan, joskin Wesleyn alituinen sankarirooli alkaa tässä vaiheessa jo toden teolla häiritä.
Angel One: Matriarkaalisen maailman kuvaus vinoilee ilmeisen tahattollisesti feministeille. Maailmassa, jossa naiset ovat vahvoja ja miehet pukeutuvat paljastaviin hepeneisiin, komentaja Riker on alfauros. Prime Directive -dilemmat ovat Star Trekin kiinnostavimpia aiheita, ja Rikerin karvainen rintakehä kruunaa kokonaisuuden.
11001001: Transhumanismi on aina mielenkiintoinen, mutta varsin vaikea aihe. Normikamaa.
Too Short a Season: Tässä nyt ei toimi oikein mikään. Vähiten toimii nuorennuslääke. Ei tämä silti ärsytäkään.
When the Bough Breaks: Teknosokeus, eli teknologian kehittyminen niin pitkälle, että ihmiset lakkaavat ymmärtämästä sitä, on aina ajankohtainen teema. Itse insinöörinä aina ihmettelen, miten tämä kaikki toimii, kun muutamaa gurua lukuunottamatta kellään ei tunnu olevan mitään käsitystä siitä, miten laitteet ihan täsmälleen ottaen toimivat. Picardin kykenemättömyys lasten kohtaamiseen on lämmin inhimillisyyden läikähdys.
Home Soil: Aineen häviämättömyyden laki tuli tässä hieman katsomiskokemusta häiritsemään takaraivoon, mutta muuten ihan tyylikästä teknohifistelyä.
Coming of Age: Akatemian pääsykokeiden kuvaukseen oli panostettu, ja ne näyttivät paljon vähemmän hölmöiltä kuin olisivat voineet.
Heart of Glory: Tässä jaksossa on kunnon avaruustaistelua lukuunottamatta kaikki tarvittava: Klingoneita, kähmintää ja teknofiilistelyä. Lisäksi Worfista saatiin sarjassa ensimmäisen kerran jotain irti, tähän asti Worf oli ollut yksi sahapukki komentosillan nurkassa. Tässä jaksossa hänelle yhtäkkiä ilmaantui persoonallisuus. Pelkkä klingonisoturien näkeminen saa innostumaan jaksosta.
The Arsenal of Freedom: Avaruustaisteluista aina plussaa. Asevalmistajan "suurin luomus" ei ole oikein vakuuttava.
Symbiosis: Huumevalistusta Star Trekin tapaan. Silti ihan mieleenjäävä jakso näppärällä Prime Directive -kikkailulla.
Skin of Evil: Se, että Enterprisen porukka joutuu tappeleman tosissaan öljyläikän kanssa, ei anna tähtilaivaston sotilaallisista kyvyistä kovin rapeaa kuvaa. Positiivista jaksossa on se, että Lt. Yar kuolee. Varsin lattea persoonallisuus ja karismaton näyttelijä. Vaikka hahmoa taustoitettiin varsin vahvasti, karusta lapsuudesta ei saatu mitään irti. Plussana vielä se, että Worf saa isomman roolin.
We'll Always Have Paris: Aikavääristymäparadokseista saatiin hämmästyttävän vähän irti.
Conspiracy: Alien-meininki toimii, vaikka efektien alkeellisuus hieman häiritseekin. Onnistunut poikkeus peruskonseptista.
The Neutral Zone: Jakson tarkoituksena on saattaa Enterprise yhteyteen romulanien kanssa, ja koska tästä ei suurenmoista juonentynkää vielä saa, täytteeksi on otettu huttua. Kuitenkin romulanien näkeminen piristää.
Hilpeimmät lainaukset toistaiseksi, ulkomuistissa vääristyneinä:
- Have you noticed that everyone is behaving very strangely? (Picard, Lonely Among Us)
- Humans, young human males particularly, have difficulties separating platonic love and physical love (D. Troi, Haven)
Parhaat jaksot: Justice, Heart of Glory, Conspiracy
Paskimmat jaksot: Code of Honor, Lonely Among Us ja erityisesti Hide and Q
sunnuntai 11. tammikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Kun ykköskaudesta on selvinnyt, on selvinnyt jo paskimmasta. Tosin Wesley Crusher jatkaa touhotustaan myöhemminkin, mikä käy kerta kerran jälkeen kitkerämmäksi kalkiksi niellä. Olisi saanut, mokomakin nirppanokka, päästä niistä Starfleet Academyn pääsykokeista heti ensiyrittämällä läpi, niin oltaisiin päästy siitäkin. Sarjan taso olisi parantunut heti huomattavasti.
Mitä ferengeihin tulee, niin kuvauksesi juuri kahdelle jalalle nousseista apinoista on melko osuva. Olen lisäksi lukenut jostain, että ferengien oli alunperin tarkoitus olla jonkinlainen sarjan melkein voittamaton pääpahis. Toivon todella, että suunnitelmat olivat jo muuttuneet ensimmäiseen ferengi-jaksoon mennessä. Tai olisihan se ollut kiinnostavaa nähdä, millä taikatempulla siitä asetelmasta oltaisiin päästy federaation kannalta uhkaavaan tilanteeseen.
Odottelen tietenkin jo innolla seuraavan viikon katsausta.
Mielenkiintoista kyllä, aika monet elävät muistikuvani aikaisemmista katsomiskokemuksista tuli kerrattua jo tässä ensimmäisen kauden aikana. Koska olen mielestäni katsonut sarjaa aiemmin suhteellisen aktiivisesti mutta kuitenkin satunnaisesti, ensimmäisessä kaudessa on kuitenkin ollut jotain erityisen mieleenjäävää. Toivon selityksen olevan sen, että muistan parhaiten kaikki kökköilyt. Toisen kauden alkupuoli on toistaiseksi joka tapauksessa ollut avausjaksoa lukuunottamatta tuotantoarvoiltaan ykköskautta tasokkaampaa.
Lähetä kommentti